PITSIN HISTORIA
Pitsinnypläyksen alkuvaiheet
Pitsinnypläyksen syntymisestä ei ole tarkkaa tietoa. Mutta
tiedetään, että se on syntynyt joskus 1400-luvulla, joko Italiassa tai
Alankomaissa. Italian puolesta puhuu varhaisimmat kirjalliset merkinnät, kun
taas Alankomaiden puolta pitää hyvin kehittynyt nypläystekniikka. Sen ajan
Euroopan hienoimpien pitsien langat piti kehrätä ja nyplätä kosteassa
kellarissa, etteivät ne menisi poikki. Hienoudesta kertoo sekin ettei tänä
päivänä edes teollisuus pysty samaan.
Ennen nypläystä oli passementit, jotka olivat villa-,
silkki- ja metallilangoista erilaisia palmikoituja ja kudottuja nauhoja.
Nypläystaito säilyi teollisesta vallankumouksesta ja II
maailmansodasta vanhojen nyplääjien muistissa ja harrastustoiminnan avulla.
Pitsinnypläyksen tulo Suomeen
1500-luvulla pitsinnypläys tuli Suomeen, kun se oli ensin
yleistynyt muualla Euroopassa. Nypläystaito tuli Suomeen kauppiaiden, maahan
muuttaneiden ulkomaalaisten sekä myös Itämeren satamissa reissuja tekevien ihmisten
mukana. Pitsinnypläys levisi pääasiassa vain paikkakunnille jotka olivat
kauppareittien varsilla.
1600-luvun alkupuolella pitsinnypläys sai suuren suosion
erityisesti aatelisten, yläluokan ja pappissäädyn keskuudessa. Myös kirkko
suosi pitsejä ja käytti niitä alttariliinoissa ja messukasukoissa. Pitsejä
käytettiin runsaasti myös hautausasuihin. Pitsien käytön kasvaessa jatkuvasti
säädettiin lakeja, jotka kielsivät pitsin maahantuonnin. Lailla säädettiin myös
rajoituksia pitsien leveyksistä, jota kierrettiin tekemällä paljon kapeita pitsejä
ja ompelemalla ne yhteen.
1700-luvulla jatkui 1600-luvulla alkanut nypläystyynyjen,
nypylöiden ja neulojen tuonti ulkomailta. Samaan aikaan pitsinnypläys levisin
laajemmalle kun talonpoikaisnaisten oli itse tehtävä omat pitsinsä.
1800-luvulla taas pitsinnypläys väheni huomattavasti, kun
tykkimyssyt eivät enää olleet muodissa. Jonka seurauksena nyplättyjen pitsien
käyttö jäi liinavaatteiden ja kansanomaisten pitsien varaan. 1890-luvulla
tehdaspitsien tullessa markkinoille nypläys taantui entisestään.
Raumalaiset pitsit
Raumalaiset pitsit ovat tyyliltään Torchon-pitsejä, jotka
ovat koristeaiheiltaan mittausopillisia kuvioita, neliöitä, kolmioita ja niitä
yhdistää jonkinlainen verkko. Pitsit eivät liity mihinkään aikakauteen, jolloin
niiden ikää on hankala määrittää.
Raumalaisia pitsejä käytetään pääasiassa liinojen väli- ja
reunapitseinä, tykkimyssyissä sekä vähäisissä määrin kastemekoissa ja
nenäliinoissa. Niiden kukoistuskausi ajoittuu 1700-luvun lopulta 1840-luvulle,
jolloin tykkimyssyt olivat muodissa.
Raumalaiset pitsit erottuvat muista kotimaisista pitseistä
hienommalla langalla. Pitsien tyypillisiä kuvioaiheita ovat mantelit, palmikot
eli jamikat, hämähäkit eli spindelit, jepyrit ja koukut. Pitseissä käytetään
kuvioiden korostamiseen paksumpaa lankaa kuin itse nypläyslanka on eli
laanalankaa.
Heinämaan Orimattilan pitsit
Ovat myös tyyliltään Torchon-pitsejä. Nypläyslankana
käytetään karkeaa lankaa. Heinämaan pitseille hyvin tyypillisiä ovat mantelit
eli pamppalat, sillä pitsejä joissa on manteleita kutsutaankin
pamppalapitseiksi. Tyypillisimmillään pitsiliinat ovat kokonaan pitsiä, ensin
liinoihin nyplätään reunapitsi ja sitten siihen sopiva keskiosa, lopuksi ne
ommellaan yhteen.
Karjalan nyytingit
Nyytingit poikkeavat selvästi muista suomalaisista pitseistä
karkeudellaan ja tiheydellään. Nyytinkejä käytetään karjalaisissa
kansallispuvuissa , tanuissa, reuna- ja välipitseinä. Nyytinkien rakenne on
yksinkertaisempi kuin muiden suomalaisten pitsien. Esimerkiksi nyytinkeihin ei
koskaan nyplätä kulmaa vaan kulman kohdalla pitsiä taitetaan kulman mukaan.
Oikeaoppiset nyytingit nyplätäänkin ilman valmista mallia ruudullisen tai
raidallisen kankaan päällä. Neulojakin käytetään vain reunoissa, jonka vuoksi
pitsit ovat tiheitä pysyäkseen muodossaan. Kansanomaisissa pitseissä on
havaittavissa samoja piirteitä varhaisimmilta ajoilta lähes nykypäivään.
Nypläys tänään
Nykyään pitsinnypläys pysyy voimissaan kansalaisopistoissa
ja harrastuksena. Perinteisten pitsi tyylien rinnalle on tullut moderneja
pitsejä. Joita ovat mallisuunnittelultaan tai käyttötarkoitukseltaan
perinteisestä poikkeavat pitsit. Monesti nämä ovat mm. koruja, tauluja ja
asusteita. Nypläykseen uusia ulottuvuuksia mukanaan tuo myös metallilangoista
ja muista ei-niin-perinteisten materiaalien käyttö sekä kolmiulotteiset pitsit.
Lähdeteokset
Nyplääjät ry Rauma: perusmallit
Fagerlin, Ulla; Hulterström Birgitta; Malmberg Kristina
(suom.Almay Mirja): Nypläyskirja, perinteitä ja omaa suunnittelua, Kauppiaiden
kustannus Oy, Fallköping 1989
Lindfors, Eila: Pitsinnypläyksen salaisuus; alkeisoppikirja,
Pitsipuoti Skriini, Huhmari 1989
Linnove, Aino: Suomalaisen pitsinnypläyksen kehitysvaiheita
1500-luvulta 1850-luvulle, Werner Söderström Oy, Porvoo , 1947
Linnove, Aino: Suomalaiset nyplätyt pitsit, Turku, 1963
Raumanpitsi 1979
Käsi- ja taideteollisuuslehti, Taito 4/1992
Rauman pitsi Heinämaan pitsi Nyytingit
Suomen Pitsinnyplääjät ry